Karttamuhvi - Kun paikat kantavat muistoja
Vierailin eräänä päivänä hoivakodissa laulattamassa ikäihmisiä. Lauloimme yhdessä tuttuja sävelmiä, ja laulujen lomassa alkoivat muistot virrata. Yllättävää oli, miten moni heistä kertoi elämäntarinaansa nimenomaan paikkojen kautta.
“Minä asuin nuorena Tukholmassa. Siellä tapasin mieheni.”
“Asuin lapsena Piippolassa. Meitä oli suuri perhe pienessä mökissä asumassa.”
“Lapsuuden kesät vietettiin aina mummolassa Kainuussa.”
Kyse ei ollut pelkistä paikkakuntista kartalla. Ne olivat tunnetiloja, elämänvaiheita, ihmisiä ja tarinoita. Ne olivat tunnemuistoja – niitä, jotka säilyvät, vaikka sanat joskus katoavat.
Tunnemuistot – muistin syvin kerros
Tunnemuistot ovat usein niitä kaikkein pysyvimpiä. Ne liittyvät siihen, missä olemme tunteneet olomme turvalliseksi, rakastetuksi tai merkitykselliseksi. Siksi ne säilyvät usein myös muistisairailla. Vaikka vuosiluvut unohtuisivat, asiat ja paikat, joihin liittyy tunteita voivat elää kirkkaina mielessä.
Toisessa hoivakodissa kysyin asukkailta heidän muistojaan. Taas vastaukset kietoutuivat paikkoihin:
“Siellä minä olin töissä.”
“Siellä oli meidän ensimmäinen koti."
“Siellä opin uimaan.”
Paikat olivat kuin ankkureita, jotka pitivät kiinni identiteetissä ja elämänkaaren merkityksissä.
Maisemat kantavat muistoja. Albumin kuvat voivat herättää tunteita ja tarinoita, jotka elävät mielessä, vaikka sanat olisivat jo haalistuneet.
Käsinkosketeltava muistojen kartta
Näistä kohtaamisista syntyi idea karttamuhvista. Halusin luoda jotain, joka ei olisi vain lämmin ja kaunis, vaan myös merkityksellinen. Karttamuhvin pinnalle on applikoitu Suomen kartta, johon on merkitty 20 kaupunkia pienillä helmillä – kuin pysähdyspaikkoja elämän varrelta. Mukana liehuu myös Suomen lippu, muistuttamassa juurista ja yhteydestä.
Muhvin toisella puolella on matkalaukun nimikortti, lukko ja avain – symbolit omalle matkalle. Muhvin toiselta puolelta löytyy myös kirkas valokuvatasku, johon voi lisätä kuvia paikoista, joissa on asunut tai käynyt. Näin muhvi ei ole vain katsottava ja hypisteltävä, vaan myös henkilökohtaisesti muokattava.
Karttamuhvi kertoo tarinaa paikoista, joissa on eletty ja koettu. Suomen kartta, helmikaupungit ja matkalaukun symbolit tekevät siitä henkilökohtaisen muistelun välineen.
Maisemamuhvit
– kun maisema herättää muiston
Karttamuhvin ohella on tehnyt myös maisemamuhveja, jotka kuvaavat tuttuja suomalaisia maisemia: järviä, metsiä, saaria, peltoja. Ne voivat herättää muistoja lapsuuden kesistä, mökkireissuista tai kotiseudun näkymistä. Ne ovat kuin pieniä ikkunoita menneeseen – turvallisia, tuttuja ja lohdullisia.
Kun maisema herättää muiston – maisemamuhvi kutsuu koskettamaan, muistelemaan ja kertomaan.
Yhteinen muistelun hetki
Karttamuhvi ja maisemamuhvit eivät ole vain yksilön välineitä. Ne toimivat keskustelun herättäjinä yhteisissä muistelutuokioissa. Ne antavat sanoja silloin, kun sanat ovat hukassa. Ne kutsuvat kertomaan, kuuntelemaan ja jakamaan.
Sillä se, mitä ihminen kertoo elämästään, kertoo hänen kokemuksistaan. Ja jokaisella on oikeus tulla kuulluksi – myös silloin, kun muisti ei enää kanna kaikkea.
Yhteinen muistelun hetki: valokuvat, sanat ja muistot kietoutuvat toisiinsa.
Loppusanat
Karttamuhvi on syntynyt kuuntelemalla. Se on syntynyt siitä, että joku kertoi minulle, missä on asunut – ja samalla kertoi, kuka on ollut. Se on käsityö, mutta ennen kaikkea se on kartta, joka kulkee sydämessä.
Karttamuhvit ja maisemamuhvit voivat olla silta tarinoihin, jotka muuten jäisivät kertomatta.